Wallas vol.2 (puhaltimien vaihtoa)

Noniin!
Nyt on jo aika purkaa wallas uudestaan.
Puhallin mekasti siihen malliin että vaihto oli tehtävä.
Tai ainakin luulin että mekastus johtui siitä.

Wallas tuo hyvä ystävämme jonka veneestä irroittaminen on aina yhtä mukavaa, ja jonka purkaminen ja kasaaminen sujuu jo yhtä sutjakasti kuin sotapojalta rynkyn purku.

Ensimmäisenä pieni omakehu!
Olinpas viisas kun viitisin laittaa pikaliittimet wallaksen johtoihin!

Oli ainakin yksi asia helppo irroittaa...

Noniin. Asiaan.

Ennen kuin irroitat wallasta niin tarkista pääpuhaltimen pyörimis suunta!
Piirrä vaikka tussilla nuoli moottoriin niin ei tarvitse arpoa.
Itse en tätä tehnyt joten viikko myöhemmin käänsin piuhat toisin päin...

Elikkäs wallaksen pääpuhallinhan löytyy heti kun kannen poistaa.
(lukaiskaa tuosta aikaisemmasta wallas jutustani kuinka se tapahtuu.)

Kun kansi(pohja) on irroitettu niin wallas kannattaa kääntää kyljelleen.

Sitten voikin irroittaa toisen päädyn. Sen jossa EI ole niitä kahta isoa reikää.
Ja vain toisen! Muuten on koko laite osina!

Kun kylki on auki niin näkyy polttoilmapuhaltimen moottori ja piuhat.
Nyt on syytä tarkistaa miten päin piuhat on ja ottaa ne irti.

Seuraavaksi varovasti raotetaan wallaksen kylkiä, jotta saadaan pääpuhallinpaketti pois paikoiltaan.

Ja sitten sen voikin varovasti vetää irti asti.

Sen jälkeen voi irroittaa polttoilmapuhaltimen.

Ruuvit näkyvät tuossa.

Ja vanha irti.

Ja vertailua uuteen.

Ja HUOM! Tässä(kin) moottorissa navat eripäin kuin vanhassa. Eli piuhat laitoin eripäin kuin vanhassa.

Sitten vain uusi polttoilmapuhallin paikoilleen.

Ja polttoilmapuhallin tuli tosiaan tuommoisena valmiina pakettina.
Pääpuhaltimeen sen sijaan tuli pelkkä moottori.

Pääpuhaltimesta otin siivenpuoleisen kannen auki.

Siivellä on lukitusruuvi joka pitää löystää ennen irroitusta.

Ja siipi olikin sitten lujassa. Ja koska siipi on alumiinia ja muutoinkin kaikki rakenteet ovat todella hentoiset, niin hirvitti kun jouduin käyttämään huomattavasti lievää törkeämpää väkivaltaa sen irroittamisessa.

Siivenhän mielellään tulisi pysyä symmetrisenä ja tasapainoisena.

Lopulta sain kuitenkin siiven irti.

Sittenhän itse moottorin vaihto oli lasten leikkiä.
kaksi ruuvia auki. Vanhamosa pois ja uusi mosa tilalle.
Siipi paikalleen. (muista lukitusruuvi)
Kansi kiinni ja paketti takaisin paikalleen.

Nyt sitten HUOM!
Ennen kuin kolvaat piuhoja kiinni uuteen moottoriin.
Ota esim. 9v patteri, ja kokeile kummankin moottorin pyörimissuunta!
Näin siksi että itse laitoin johdot samalla lailla kuin vanhassa. (punainen plussaan ja sininen miinukseen)
Ja totesin vasta wallaksen jo ollessa paikallaan koekäytössä, että puhallin pyöri väärään suuntaan.
Piuhat on huomattavasti helpompi laittaa pöydällä jo oikein päin.

Seuraava huomion arvoinen asia on, että uusi moottori on vanhaa hieman pidempi. Ja sähköliittimet ovat aivan suojattomat, sekä aivan moottorin päässä.
moottorin perän ja wallaksen kannen(pohjan) väliin ei jää kuin muutama millimetri.

Tästä johtuen tulee liitokset suojata hyvin. Itse laitoin kutistesukkaa liitosten päälle.

Lopuksi ennen päätypellin ja kannen(pohjan) kiinnitystä tulee tarkistaa ,että kaikki on pysynyt kylkien välissä paikoillaan niille varatuissa urissa.

Sitten voikin purkin taas kasata ja asentaa paikoilleen.

Eli veneelle pyllistelemään.
Tässä hartaassa asennossa on hyvä samalla toivoa että wallas toimisi normaalisti.

Polttoilmapuhaltimen vaihdon yhteydessä tulisi wallas säätää uudelleen.
Se onkin sitten ihan toinen juttu ja vaatii jo vähän laitteitakin.
En siis sitä tehnyt.

Helppo keino kokeilla että onko säädöt siellä päinkään.
Wallas päälle. Odottaa että on syttynyt ja normaali lämmössään. Sitten laittaa valkoisen kankaan pakoputken eteen joksikin aikaa.
Jos kankaaseen tulee nokea huomattavasti niin kaipaa säätöä.
Jos taas pysyy puhtaana niin palotapahtuma on silloin kohdallaan.

Nyt siis wallas paikallaan ja toimii.
Mutta ihmeellinen ääni vielä jäi.
Ehkäpä se tarvitsee vielä purkaa ja tutkia kunnolla mikä siellä resonoi.

Waikka wallasta tässä hieman manailenkin, niin on se hyvä lämmitin ollut.
Aina on weneen lämpimänä pitänyt. (koputtaa puuta)

Boratin takajarrupalojen vaihtoa.

Isäukon boratista oli jarrupalat takaalta loppu.
Tässä vähän niiden vaihdosta ja samalla käsijarrun säätöä.

Aluksi otetaan irti kaksi liukupulttia joilla jarrusatula on kiinnitetty.
Löytyy satulan takareunasta.
Tämmöiset ylhäältä.

Ja alhaalta.

Ne kun on saatu irti niin jarrusatula kääntyy sivuun.
Näin.

Vanhat jarrupalat voi tässä vaiheessa ottaa pois.
Kuvassa joku vikkeläsorminen oli ne jo poistanut.

Seuraavaksi pitää jarrusatulan mäntä painaa sisään, jotta uudet palat mahtuvat paikoilleen.

Se käy näin oikeastaan helpoiten. (ellei satu omistamaan jotain erikoisspesiaalijarrusatulatyökalua)

Jos ja kun mäntä ei meinaa painua sisään, niin silloin voipi pihdeillä varovasti pyörittää mäntää. Ja samalla muistaa kiristellä puristinta välillä.
Tiivisteitä pitää aina muistaa varoa!
Pihdeillä ne rikkoo helposti.

Ja tältä se näyttää kun mäntä on sisässä.

Tässä vaiheessa on hyvä rasvata liukupultit.
Eli nämä.

Pulti irtoavat ihan vain vetämällä. Suojakumi ainoastaan pitää niitä paikoillaan.
Ja taas varotaan ettei särjetä kumeja.

Samalla on hyvä puhdistaa ja rasvata liukupinnat joiden varassa jarrupalat liukuvat.
Muutoin saattaa jarrupalat takerrella ja jumitella.

Rasvaamiseen on hyvä käyttää esim. kuparipastaa.

Sitten voidaankin uudet palat laittaa paikoilleen.

Paloja laittaessa on hyvä kokeilla että ne pääsevät liikkumaan riittävästi.
(Riittävästi eli sopivasti eli siten että eivät jumittele liiaksi.)

Sitten voikin jarrusatulan laittaa takaisin paikoilleen.

Ja näin on jarrupalat vaihdettu.

Jarrupalat vetelivätkin jo ihan viimeisiään.

Seuraavaksi sitten kokeillaan että jarrut toimii.
Eli että ne jarruttavat ja irroittavat riittävästi.

Boratin tapauksessa oli käsijarrun vivusto jumittunut.

Eli tämän kuvan vasemmassa reunassa näkyy tarkoittamani vivusto.

Kuvassa näkyvä vaijerin pää (kuula) on irti vivustaan.
Tästä seuraa se että vaijerissa on turhaa liikettä reilusti, ja jarrutus teho heikkenee.

Aluksi luulin että vaijeri on löysällä.
Syy kuitenkin löytyi jarrusatulan vivuston jumiutumisesta.
Homma korjaantui rasvaamisella ja vivuston edestakaisin heiluttamisella.

Kaiken riuhtomisen ja jarrupolkimen sekä käsijarrun rykimisen jälkeen jarrut jäivät vielä toimimaan. Palat irrottivat hyvin ja käsijarrukin piti.

Käsijarrukahva kuitenkin nousi yhä aika korkealle joten ajattelin säätää sen samalla tiukemmalle.

Käkkärin säätö löytyy auton sisältä takapenkkiläisten tuhkakupin alta.
Siis siitä etupenkkien välistä.

Tuhkakuppi irtoaa ottamalla ensin pyöreät koristemuovit pois.

Niiden alta lytyy pienet klipsut, joista varovasti vääntämällä irtoaa koko tuhkakuppisysteemi.

Sen alta sitten löytyykin varsinainen kiristys.

Kiristäminen käy helpoiten kun vetää käsijarrua ensin hieman.

Epä ollut sekään paha rasti.
Ehkä en aivan oikeaoppisesti tehnyt tätä(kään) hommaa mutta palat tuli vaihdettua ja isukki on tyytyväinen.

Motoristimeininkiä jatko-osa

Jahas.
Jokohan sitä olis tarpeeksi lomailtu.
Säätkin viilenee eli nyt voikin jatkaa tusailuja!

Mopon tankkihan jäi odotteleen maalausta.
No tässä vähän siitä.

Maalauksessahan aina pitää (ainakin pitäisi) tehdä pohjat huolella.
Maalihan itessään ei peitä pienintäkään naarmua. Päin vastoin! Tuo kaikki esiin.
No sehän tuli taas huomattua...

Elikkäs pohjalla oli tinauspaikkauskittausviritykset.
Eli lähtökohta oli tämmöinen.

Ihan ok noin niinkuin aluksi.
Tietysti kun tankki oli hiekkapuhallettu, tinattu, kitattu, ja sitten unohdettu pöydälle lojumaan kuukaudeksi. Niin komea pintaruostehan siihen oli tullut. Eli ensiksi rapsuttelin sen pois.
Ja samalla jo valmiit kittaukset kärsi tietysti. Mutta lisää kittiä ja taas näytti hyvältä. (jos nyt kittikasa ikinä näyttää hyvältä.)

Kittauksessahan tuntuis olevan kahta koulukuntaa. Toiset laittaa ehdottomasti puhtaalle pellille, ja toiset ehdottomasti pohjamaalin kitin alle.
Laitoin tälläkertaa kitin suoraan pellin ja tinan päälle.

Hiottujen kittauksien päälle sitten suihkasin paukkupullolla hiottavan happopohjamaalin.
Kas näin.

Tässä vaiheessa aina tulee hyvin kaikki virheet näkyviin.
Niinkuin nytkin.

Kittiä olisi vielä pitänyt hieman lisätä, mutta laiskuuttani jätin välistä.
Ja siitähän seurasi armoton pohjamaali-hionta-pohjamaali-hionta kierre.

Lopulta kuitenkin sain naarmut lähes piiloon. Ei mennyt kuin kaksi täyttä pohjamaalipurkkia. Eli 8dl maalia yhteen pieneen tankkiin!

Tässä ensimmäinen välihiontakuva.

Eli aina kannattaa kitata naarmut ennemmin kuin koittaa pohjamaalilla peittää.

No tämmöinen se oli sitten pohjamaalissaan. (lopulta)

Ihan hyvältä näyttää. Seuraavaksi sitten pintaa.

Metallinhohtomaalia maalatessa on hyvä muistaa että pintaa ei saa välihioa.
Eli rauhassa maalaa useita ohuita kerroksia ja ei missään tapauksessa päästä valumaan.
Normaalimaalia taas voi vähän reilummin laittaa koska siitä voi aina valumat hioa pois.

Ja väriä maalatessa on hyvä muistaa maalata riittävän monta kerrosta.
Muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä, kun aurinkoisella kelillä pohjat paistaa läpi.

Tässä tankki maalattuna väriinsä. Lakkaa odotellessa.

Hyvin näkyy appelsiinimainen pinta.
Appelsiinipinta lähtee lakalla. Ja lakkapintaahan sitten taas voi ja kuuluukin hioa(myllyttää).

Tässä sitten lakka kuivumassa.

Ihan hyvä tuli.

Paukkumaaleilla maalatessa on hyvä noudattaa aika tarkasti purkin kyljen ohjeita. Eli kerrosten välillä ei kannata liikaa odottaa. Muuten maali ei tartu kunnolla edelliseen kerrokseen. Ja sama juttu lakan kanssa.

Tässä vielä tankki paikallaan.

Pieniä pintavirheitä tuli mutta ei niitä huomaa kuin itse.
Värikin on väärä, mutta onpahan joku tekosyy maalata sitten uudestaan kun saa alkupeäistä sävyä. ;)

Ainiin! Koko hommahan lähti siitä kun tankki vuosi.
Ilmeisesti paikkaus on onnistunut kun ei enää vuoda.
Kelpo tusaus siis!

Nyt sitten kelpaa mopoilla syksyn sateissa kun koko kesän korjaili mopoa.