Wallas vol.2 (puhaltimien vaihtoa)

Noniin!
Nyt on jo aika purkaa wallas uudestaan.
Puhallin mekasti siihen malliin että vaihto oli tehtävä.
Tai ainakin luulin että mekastus johtui siitä.

Wallas tuo hyvä ystävämme jonka veneestä irroittaminen on aina yhtä mukavaa, ja jonka purkaminen ja kasaaminen sujuu jo yhtä sutjakasti kuin sotapojalta rynkyn purku.

Ensimmäisenä pieni omakehu!
Olinpas viisas kun viitisin laittaa pikaliittimet wallaksen johtoihin!

Oli ainakin yksi asia helppo irroittaa...

Noniin. Asiaan.

Ennen kuin irroitat wallasta niin tarkista pääpuhaltimen pyörimis suunta!
Piirrä vaikka tussilla nuoli moottoriin niin ei tarvitse arpoa.
Itse en tätä tehnyt joten viikko myöhemmin käänsin piuhat toisin päin...

Elikkäs wallaksen pääpuhallinhan löytyy heti kun kannen poistaa.
(lukaiskaa tuosta aikaisemmasta wallas jutustani kuinka se tapahtuu.)

Kun kansi(pohja) on irroitettu niin wallas kannattaa kääntää kyljelleen.

Sitten voikin irroittaa toisen päädyn. Sen jossa EI ole niitä kahta isoa reikää.
Ja vain toisen! Muuten on koko laite osina!

Kun kylki on auki niin näkyy polttoilmapuhaltimen moottori ja piuhat.
Nyt on syytä tarkistaa miten päin piuhat on ja ottaa ne irti.

Seuraavaksi varovasti raotetaan wallaksen kylkiä, jotta saadaan pääpuhallinpaketti pois paikoiltaan.

Ja sitten sen voikin varovasti vetää irti asti.

Sen jälkeen voi irroittaa polttoilmapuhaltimen.

Ruuvit näkyvät tuossa.

Ja vanha irti.

Ja vertailua uuteen.

Ja HUOM! Tässä(kin) moottorissa navat eripäin kuin vanhassa. Eli piuhat laitoin eripäin kuin vanhassa.

Sitten vain uusi polttoilmapuhallin paikoilleen.

Ja polttoilmapuhallin tuli tosiaan tuommoisena valmiina pakettina.
Pääpuhaltimeen sen sijaan tuli pelkkä moottori.

Pääpuhaltimesta otin siivenpuoleisen kannen auki.

Siivellä on lukitusruuvi joka pitää löystää ennen irroitusta.

Ja siipi olikin sitten lujassa. Ja koska siipi on alumiinia ja muutoinkin kaikki rakenteet ovat todella hentoiset, niin hirvitti kun jouduin käyttämään huomattavasti lievää törkeämpää väkivaltaa sen irroittamisessa.

Siivenhän mielellään tulisi pysyä symmetrisenä ja tasapainoisena.

Lopulta sain kuitenkin siiven irti.

Sittenhän itse moottorin vaihto oli lasten leikkiä.
kaksi ruuvia auki. Vanhamosa pois ja uusi mosa tilalle.
Siipi paikalleen. (muista lukitusruuvi)
Kansi kiinni ja paketti takaisin paikalleen.

Nyt sitten HUOM!
Ennen kuin kolvaat piuhoja kiinni uuteen moottoriin.
Ota esim. 9v patteri, ja kokeile kummankin moottorin pyörimissuunta!
Näin siksi että itse laitoin johdot samalla lailla kuin vanhassa. (punainen plussaan ja sininen miinukseen)
Ja totesin vasta wallaksen jo ollessa paikallaan koekäytössä, että puhallin pyöri väärään suuntaan.
Piuhat on huomattavasti helpompi laittaa pöydällä jo oikein päin.

Seuraava huomion arvoinen asia on, että uusi moottori on vanhaa hieman pidempi. Ja sähköliittimet ovat aivan suojattomat, sekä aivan moottorin päässä.
moottorin perän ja wallaksen kannen(pohjan) väliin ei jää kuin muutama millimetri.

Tästä johtuen tulee liitokset suojata hyvin. Itse laitoin kutistesukkaa liitosten päälle.

Lopuksi ennen päätypellin ja kannen(pohjan) kiinnitystä tulee tarkistaa ,että kaikki on pysynyt kylkien välissä paikoillaan niille varatuissa urissa.

Sitten voikin purkin taas kasata ja asentaa paikoilleen.

Eli veneelle pyllistelemään.
Tässä hartaassa asennossa on hyvä samalla toivoa että wallas toimisi normaalisti.

Polttoilmapuhaltimen vaihdon yhteydessä tulisi wallas säätää uudelleen.
Se onkin sitten ihan toinen juttu ja vaatii jo vähän laitteitakin.
En siis sitä tehnyt.

Helppo keino kokeilla että onko säädöt siellä päinkään.
Wallas päälle. Odottaa että on syttynyt ja normaali lämmössään. Sitten laittaa valkoisen kankaan pakoputken eteen joksikin aikaa.
Jos kankaaseen tulee nokea huomattavasti niin kaipaa säätöä.
Jos taas pysyy puhtaana niin palotapahtuma on silloin kohdallaan.

Nyt siis wallas paikallaan ja toimii.
Mutta ihmeellinen ääni vielä jäi.
Ehkäpä se tarvitsee vielä purkaa ja tutkia kunnolla mikä siellä resonoi.

Waikka wallasta tässä hieman manailenkin, niin on se hyvä lämmitin ollut.
Aina on weneen lämpimänä pitänyt. (koputtaa puuta)

Boratin takajarrupalojen vaihtoa.

Isäukon boratista oli jarrupalat takaalta loppu.
Tässä vähän niiden vaihdosta ja samalla käsijarrun säätöä.

Aluksi otetaan irti kaksi liukupulttia joilla jarrusatula on kiinnitetty.
Löytyy satulan takareunasta.
Tämmöiset ylhäältä.

Ja alhaalta.

Ne kun on saatu irti niin jarrusatula kääntyy sivuun.
Näin.

Vanhat jarrupalat voi tässä vaiheessa ottaa pois.
Kuvassa joku vikkeläsorminen oli ne jo poistanut.

Seuraavaksi pitää jarrusatulan mäntä painaa sisään, jotta uudet palat mahtuvat paikoilleen.

Se käy näin oikeastaan helpoiten. (ellei satu omistamaan jotain erikoisspesiaalijarrusatulatyökalua)

Jos ja kun mäntä ei meinaa painua sisään, niin silloin voipi pihdeillä varovasti pyörittää mäntää. Ja samalla muistaa kiristellä puristinta välillä.
Tiivisteitä pitää aina muistaa varoa!
Pihdeillä ne rikkoo helposti.

Ja tältä se näyttää kun mäntä on sisässä.

Tässä vaiheessa on hyvä rasvata liukupultit.
Eli nämä.

Pulti irtoavat ihan vain vetämällä. Suojakumi ainoastaan pitää niitä paikoillaan.
Ja taas varotaan ettei särjetä kumeja.

Samalla on hyvä puhdistaa ja rasvata liukupinnat joiden varassa jarrupalat liukuvat.
Muutoin saattaa jarrupalat takerrella ja jumitella.

Rasvaamiseen on hyvä käyttää esim. kuparipastaa.

Sitten voidaankin uudet palat laittaa paikoilleen.

Paloja laittaessa on hyvä kokeilla että ne pääsevät liikkumaan riittävästi.
(Riittävästi eli sopivasti eli siten että eivät jumittele liiaksi.)

Sitten voikin jarrusatulan laittaa takaisin paikoilleen.

Ja näin on jarrupalat vaihdettu.

Jarrupalat vetelivätkin jo ihan viimeisiään.

Seuraavaksi sitten kokeillaan että jarrut toimii.
Eli että ne jarruttavat ja irroittavat riittävästi.

Boratin tapauksessa oli käsijarrun vivusto jumittunut.

Eli tämän kuvan vasemmassa reunassa näkyy tarkoittamani vivusto.

Kuvassa näkyvä vaijerin pää (kuula) on irti vivustaan.
Tästä seuraa se että vaijerissa on turhaa liikettä reilusti, ja jarrutus teho heikkenee.

Aluksi luulin että vaijeri on löysällä.
Syy kuitenkin löytyi jarrusatulan vivuston jumiutumisesta.
Homma korjaantui rasvaamisella ja vivuston edestakaisin heiluttamisella.

Kaiken riuhtomisen ja jarrupolkimen sekä käsijarrun rykimisen jälkeen jarrut jäivät vielä toimimaan. Palat irrottivat hyvin ja käsijarrukin piti.

Käsijarrukahva kuitenkin nousi yhä aika korkealle joten ajattelin säätää sen samalla tiukemmalle.

Käkkärin säätö löytyy auton sisältä takapenkkiläisten tuhkakupin alta.
Siis siitä etupenkkien välistä.

Tuhkakuppi irtoaa ottamalla ensin pyöreät koristemuovit pois.

Niiden alta lytyy pienet klipsut, joista varovasti vääntämällä irtoaa koko tuhkakuppisysteemi.

Sen alta sitten löytyykin varsinainen kiristys.

Kiristäminen käy helpoiten kun vetää käsijarrua ensin hieman.

Epä ollut sekään paha rasti.
Ehkä en aivan oikeaoppisesti tehnyt tätä(kään) hommaa mutta palat tuli vaihdettua ja isukki on tyytyväinen.

Motoristimeininkiä jatko-osa

Jahas.
Jokohan sitä olis tarpeeksi lomailtu.
Säätkin viilenee eli nyt voikin jatkaa tusailuja!

Mopon tankkihan jäi odotteleen maalausta.
No tässä vähän siitä.

Maalauksessahan aina pitää (ainakin pitäisi) tehdä pohjat huolella.
Maalihan itessään ei peitä pienintäkään naarmua. Päin vastoin! Tuo kaikki esiin.
No sehän tuli taas huomattua...

Elikkäs pohjalla oli tinauspaikkauskittausviritykset.
Eli lähtökohta oli tämmöinen.

Ihan ok noin niinkuin aluksi.
Tietysti kun tankki oli hiekkapuhallettu, tinattu, kitattu, ja sitten unohdettu pöydälle lojumaan kuukaudeksi. Niin komea pintaruostehan siihen oli tullut. Eli ensiksi rapsuttelin sen pois.
Ja samalla jo valmiit kittaukset kärsi tietysti. Mutta lisää kittiä ja taas näytti hyvältä. (jos nyt kittikasa ikinä näyttää hyvältä.)

Kittauksessahan tuntuis olevan kahta koulukuntaa. Toiset laittaa ehdottomasti puhtaalle pellille, ja toiset ehdottomasti pohjamaalin kitin alle.
Laitoin tälläkertaa kitin suoraan pellin ja tinan päälle.

Hiottujen kittauksien päälle sitten suihkasin paukkupullolla hiottavan happopohjamaalin.
Kas näin.

Tässä vaiheessa aina tulee hyvin kaikki virheet näkyviin.
Niinkuin nytkin.

Kittiä olisi vielä pitänyt hieman lisätä, mutta laiskuuttani jätin välistä.
Ja siitähän seurasi armoton pohjamaali-hionta-pohjamaali-hionta kierre.

Lopulta kuitenkin sain naarmut lähes piiloon. Ei mennyt kuin kaksi täyttä pohjamaalipurkkia. Eli 8dl maalia yhteen pieneen tankkiin!

Tässä ensimmäinen välihiontakuva.

Eli aina kannattaa kitata naarmut ennemmin kuin koittaa pohjamaalilla peittää.

No tämmöinen se oli sitten pohjamaalissaan. (lopulta)

Ihan hyvältä näyttää. Seuraavaksi sitten pintaa.

Metallinhohtomaalia maalatessa on hyvä muistaa että pintaa ei saa välihioa.
Eli rauhassa maalaa useita ohuita kerroksia ja ei missään tapauksessa päästä valumaan.
Normaalimaalia taas voi vähän reilummin laittaa koska siitä voi aina valumat hioa pois.

Ja väriä maalatessa on hyvä muistaa maalata riittävän monta kerrosta.
Muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä, kun aurinkoisella kelillä pohjat paistaa läpi.

Tässä tankki maalattuna väriinsä. Lakkaa odotellessa.

Hyvin näkyy appelsiinimainen pinta.
Appelsiinipinta lähtee lakalla. Ja lakkapintaahan sitten taas voi ja kuuluukin hioa(myllyttää).

Tässä sitten lakka kuivumassa.

Ihan hyvä tuli.

Paukkumaaleilla maalatessa on hyvä noudattaa aika tarkasti purkin kyljen ohjeita. Eli kerrosten välillä ei kannata liikaa odottaa. Muuten maali ei tartu kunnolla edelliseen kerrokseen. Ja sama juttu lakan kanssa.

Tässä vielä tankki paikallaan.

Pieniä pintavirheitä tuli mutta ei niitä huomaa kuin itse.
Värikin on väärä, mutta onpahan joku tekosyy maalata sitten uudestaan kun saa alkupeäistä sävyä. ;)

Ainiin! Koko hommahan lähti siitä kun tankki vuosi.
Ilmeisesti paikkaus on onnistunut kun ei enää vuoda.
Kelpo tusaus siis!

Nyt sitten kelpaa mopoilla syksyn sateissa kun koko kesän korjaili mopoa.

Kaasukahvan ehjäys.

Kävi veneen kaasukahvan kanssa perinteisesti. Juuri kun laituriin piti jarrutella niin kahvasta puolet jää käteen.

Onneksi kuitenkin pakki meni päälle ja sain jarrutettua. Laituriinkin selvittiin vielä kaasukahvan nysällä.

Jännä juttu että yleensä paikat hajoaa juuri silloin kun ei saisi.

Toki tiesin että se kahva oli jo aiemmin osin murtunut  ,mutta eihän sitä silloin malttanut korjata.

Nooh kotirantaan selvittiin. Kahva mukaan ja korjaus hommiin.

Tämmöinen oli käynyt.

Kummankin puolen kiinnityskorva poikki.

Aine on jotain alumiinin tapaista valua joten hitsausta en edes ajatellut.
Hetken pohdittuani päätin tehdä alumiinista tukipalan kiinnityskorville.

Romukopasta sopiva alumiinin pätkä ja viila laulamaan.
Muutama tunti myöhemmin oli nalikka jo valmis.
Porasin tarvittavat kiinnitysreijät ja tämmöinen siitä tuli.

Reikiin tein kierteet jotta sain ruuvailla palaset paikalleen.

Aika simppeli alumiinista tehdä tuommoinen nalikka. Ja varmasti kestää lujemmatkin väännöt.

Tässä nalikkaa jo paikallaan.

Hyvin istui paikalleen.

Ruuvasin nalikan kahdella 4mm ruuvilla runkoon kiinni ja korvakkeet nalikkaan 3mm ruuvilla kumpaisenkin.
Lisäksi liimasin koko komeuden läjään epoksilla.

Ja tämmöinen siitä tuli.

Hyvin on kestänyt jo pari viikkoa ja on tukeva.
Nyt ei tarvitse jännittää enään että katkeaako.

On muuten aika paljon osia saatu yhteen kahvaan ängettyä.
Onhan siinä minun lisänalikka ja nuo kaksi murtunutta osaa lisänä alkuperäiseen.
Mutta silti, kun vertaa perinteisempään kahva malliin. Missä on pyöreä metalli tanko, ja sen päässä nuppi. Eli yhteensä kaksi osaa. Niin onhan tuossa älyttömästi turhaa ja rikki menevää.

Noh joka tapauksessa hyvä tuli ja uskoisin sen kestävän meidän veneilyt.

Karttalaukkua.

Veneellämme olevat merikartat kaipasivat jonkun näköistä suojapussia.

Yhtenä iltana sitten sain inspiraation ja rupesin hosumaan.

Edellisen veneen verhoiluprojektista jäi keinonahkaa ylitse.

Siitähän saa hyvän roiskevettä kestävän laukun.

Tässä osat jo leikkailtuna ja piirreltyinä.

Ja tämmöinen siitä tuli.

Ei se täydellinen ole. 

Vähän väsyneenä hosuin ja kohelsin mutta asiansa se hoitaa varsin mallikkaasti.

Vielä sille tarvii tehdä hyvä paikka veneeseen. 

Keulaluukun aukipitoruuvia

Veneemme keulaluukusta oli joku edellinen omistaja hukannut alkuperäisen lukitusruuvin aukipitosalvasta.
Sitten siihen oli joku näppärästi tehnyt ruostuvasta raudasta komean ruuvin.
Tämmöisen.

No eihän sitä siihen voinut jättää.

Nurkista löytyi sopiva pala 10mm vahvuista alumiinilattaa.
Siitä sitten aattelin tehdä uuden vähän nätimmän ruuvin.
Tämmöisestä lähdettiin.

Seuraavaksi ajattelin tehdä vähän muotoa poraamalla reikiä kehään.
Täl viisiin.

Eihän se kerralla onnistunut. Kaksi reikää tehtyäni huomasin että tuli liian lähelle keskustaa tehtyä.
Siispä mitoitin toisen ja aloitin alusta.

Reikien porauksen jälkeen sahasin reikäsahalla koko komeuden irti.
Kas näin.

Alkaa jo muoto hahmottua.

Vähän viilaa ja nauhahiomakonetta niin tuli tämmöinen.

Keskelle tein 8mm kierteen johon ruuvasin liiman kanssa rst pultin.
Lopuksi maalasin vielä koko komeuden.
Alumiini kun tuppaa sotkemaan paikkoja jos sen pintaa ei jollain käsittele.
Niinko näin.

Hyvältä nättää.
Pultin sahaus vielä oikeaan mittaan ja ruuvaus paikalleen.

Hyvä tuli ja toimiva.
Tarvii vielä lisätä kuva missä näkyy koko komeus. (kun muistan)

Välipalaa

Veneemme keulassa on vuode, joka on jaettu kahtia. Teoriassa siinä on toisella puolella kahdelle tilat ja toisella puolella yhdelle. Käytännössä kahden hengen puolelle ei kyllä kahta aikuista rinnakkain mahdu. Ajattelin tehdä siihen pienen välipalan, joka yhdistää nämä sängyt yhdeksi isoksi sängyksi.

Ensin vain mittailin palan koon, ja puuseppäystävältäni onnistuin ruinaamaan koivuvanerin palasen sahattuna.
Verstaalla joku oli taas onnekseni sahannut mahonkilankusta soiron. Siitä sain hyvin loput tarvittavat osat.
Tässä osat sahailtuina.

Kaksi mahonkilistaa tulee aukon sivuille tuiksi, joiden varaan vaneri lasketaan. Kolmas mahonkilista tulee vanerin reunaan tukemaan ja pitämään patjan paikallaan. Ja tietysti se samalla siistii näkyvän sivun.

Sitten petsailin vanerin suurinpiirtein mahongin väriseksi ja ruuvasin kalikat paikalleen ja lakkasin koko komeuden.
Tämmöinen siitä tuli.

Aika hyvä tuli. Vaikka petsaus hieman tykkäsi laikkuuntua, kun hätäpäissäni petsailin.

Tuohan on vielä hiukan kova nukkua, joten patjahan siihen täytyy tehdä.
Onneksi kotona oli sopivaa vaahtomuovia. Tai ainakin melkein sopivaa. Kaksi kun liimasi päällekkäin niin paksuus oli lähes sama kuin alkuperäisissä.
Tässä liimattu palanen.

Seuraavaksi piti kankaaseen piirrustaa kaavat leikkauksia ja ompeluita varten.
Tässä niitä vähän.

Melkein kuin ammattilaisen arpomat!
Ei muutakuin ompelukone laulamaan ja jännittämään että mitä siitä tulee.
Tässä valmis pala paikallaan.

Eiku ei ookkaan. Kuva hävinnyt johonkin. Tarvii uudelleen kuvata perhana.

Välitusaus vol4

Veneeseen piti asentaa muutama lisämittari.
No niillehän ei tietenkään juuri ollut tilaa.
Joku edellinen omistaja oli kuitenkin kairannut kojetauluun ison reiän joskus. Ilmeisesti La-puhelimelle.
Puhelinta kun tässä reiässä ei sattumoisin vielä ole, niin ajattelin että siihen saattaisi saada kolme mittaria.
Mitta käteen ja vähän aikaa ihmeteltyäni sain varmistettua, että kyllä mahtuu.

Verstaasta löysin pätkän juuri sopivaa mahonkisoiroa.
Siihen kolme reikää, hionta ja käsittely.
Ja taas kuvaa vain valmiista tuotteesta...

Kaikkihan ei mennyt ihan putkeen tietenkään.
Ensiksi asensin vain kaksi mittaria, kun kolmas oli ostamatta. Kun olin asentanut mittaripanelin koekäyttöön niin eikös se yön aikana napsahtanut halki. Mahonki on vain n:5mm paksua joten arvelin, että näin saattaa käydä.

Ei muuta kuin paneli irti ja liimaukseen. Samalla liimasin takapuolelle pienet tukirimat epoksilla ja asensin kolmannenkin mittarin. Nyt on paneli pysynyt ehjänä ja mittaritkin toimivat.

Volttimittarille ajattelin asentaa valintakytkimen kojetauluun, jotta voi tarkastaa kummankin akuston jännitteen. Ostamani kytkin vaan ei sopinutkaan kun kojetaulun rakenne on niin paksu. N:1.5cm.
Kytkin kuitenkin kytkimen käyttöön ja piilotin sen kojetaulun alle "toistaiseksi". Nippusiteellä ohjauskaapelin kuoreen kiinni tyylikkäästi.
Siinä tuli mieleen, että taidan laittaa lämpömittariin samanlaisen valintakytkimen. Sillä voisi katsoa lämminvesivaraajan ja moottorin lämmön.
Enää puuttuu vain kytkin. Niin ja tietysti se lämminvesivaraaja.
Eiköhän sekin sinne joskus tusata.

kaffipannun tusausta

Veneellä ollut kahvipannu oli varustettu metallisella kahvalla. No sehän tuli todella kuumaksi kun sumppia kiehautti. Samoin myös pannun kannessa ollut nuppi oli metallia. Kuvaahan en tietenkään muistanut ottaa...

Löysin takapihalta pätkän viime talvena katkennutta harjan vartta. Sehän oli sateessa pahoin harmaantunut, mutta sitä kun vähän hioi niin puutahan sieltä löytyi!

Vuolin ja hioin kalikat muotoon ja löin petsiä päälle.
Kas näin.

Ja sitten lakkaa. Ja lakkaa. Ja lakkaa. Viidesti lakkasin jollain vanhalla venelakan jämällä. Kukahan kumma sen lakan oli ohentanut ihan liruksi... (itse tietysti)

Ja sitten olikin kasausta vaille.
Leikkasin vanhasta pellistä tehdystä kahvasta pätkän välistä pois. Jäljelle jääneisiin tynkiin porasin reiät. Pikku taivuttelu ja kahva istui kuin nenä päähän!
Ja tämmöinen siitä tuli.

Ja tässä se on elementissään.

Enää ei polta näppejä ollenkaan.